Eräänlaista terapiaa: lokakuuta 2014

Moikka!

Koulun penkille on palattu jo aikapäiviä sitten ja nytpäs puran tuntojani tästä tokan logopedivuoden syksystä.

Fuksisuunnistukseen rastihommiin mars!

Sen voin kyllä sanoa heti alkuun, että tää syksy on noin viistoista kertaa mielenkiintosempi kuin viime vuosi oli yhteensä!
Saako noin edes sanoa, sori nykyiset ja tulevat fuksit. Mulla on vaan tullut sellanen olo ykkös- ja kakkosvuoden kursseja vertaillessa, että tänä vuonna saattaa oikeasti muistaa, mihin ammattiin olikaan opiskelemassa;) Viime vuonna meillä olikin vaan se yksi ja ainoa häiriökurssi (sujuvuuden häiriöt eli änkytys ja sokellus) perusopintojen lisäksi, että koitapas siinä sitten esittää puheterapeuttia. En mie vähättele kielitiedettä tai psykologiaa, mutta sanoisin ettei ne suoranaisesti kenestäkään puheterapeuttia tai ylipäätään terveysalan ammattilaista tee:)

Uudet lasit eli uskottava logopedi, je!

Oon sen sijaan hämmentävän innoissani näistä syksyn kursseista. Mutta ei, se ei tarkota että kävisin ahkerasti luennoilla. Voisin sanoa pari sanaa kuluneen syksyn jutuista a) koska oon tykkäilly niistä aika paljon ja b) koska sitten asiasta kiinnostuneetkin saa vähän hajua siitä, millasia asioita meidän alalla opiskellaankaan. (Ai niin, mietin, että semmonen ~~laajempi~~ jättiläismäinen postaus logopediasta yleensä vois olla kiva. Oiskohan tällaselle tilausta, mitä sanotte?)

Eli tällasta mun kalenterissa näkyy:

Viivästynyt kielen ja puheen kehitys. Tällä kurssilla käsitellään (tai käsiteltiin, tenttiä vaille valmista) viivästynyttä puheen ja kielen kehitystä, late talkersit eli latet, SLI eli erityinen kielihäiriö eri muodoissaan... ainiin, ja niitä kuuluisia artikulaatiohäiriöitä! Mun mielestä on niin hassua (muttei mitenkään harvinaista), että monet ihmiset luulee meidän opiskelevan nää viisi vuotta ja 300 opintopistettä sitä varten, että voidaan opettaa oikea r-äänne joka kolmannelle eskari-ikäiselle. Oikeasti nämä ärrä- ja ässäasiat käsiteltiin yhdellä luennolla viiden opintopisteen kurssilla, eli pikaisesti laskettuna äännevirheiden osuus logopedian koulutusohjelmassa on jotain 0,3 prosentin luokkaa, hehheh.

En oo kyllä vieläkään ihan täysin hahmottanut näitä viipparijuttuja, koska termistö : D Apua.

Sitten se tärkein: tän kurssin jälkeen saa osallistua ensikontaktiterapiaan! Nimi on listassa, mikä tarkoittaa sitä, että tammikuussa tää tyttö saa ikioman asiakkaan. Vielä kesällä pelkkä ajatus terapian pitämisestä sai perhoset vatsaan, mutta nyt sitä alkaa jo odottaa. Muutamassa viikossa meille on kerrottu luennoilla niin paljon kaikkea terapian suunnittelusta, toteutuksesta ja tavoitteista, että ei se enää tunnu niin ylitsepääsemättömältä:) Mutta puhun näistä jutuista varmasti lisää myöhemmin.

VKPK:n tenttikirjana vanha tuttu; Pienten sanat.

Kliininen työskentely ja ammattietiikka 1. Tää kurssi oli vastaus mun rukouksiin, haha!
Ollaan puhuttu tosi paljon eettisistä kysymyksistä, PT:n toimialoista, terveydenhuollon lainsäädännöstä sekä tietysti siitä itsestään, eli kliinisestä työstä; dokumentoinnista ja arvioinnista, yhteenvedoista ja lausunnoista, Kelajutuista, terapian rakenteesta... Kaikesta.
Päästiin myös tapaamaan erästä PT:tä OYS:iin fonin polille, mikä oli tosi valaisevaa. Tällä hetkellä musta nimittäin tuntuu, että itselle kiinnostavin työpaikka löytyis nimenomaan erikoissairaanhoidosta:) Yllätyin kyllä siitä, että työ tollasessa paikassa on lähinnä potilaiden arviointia, eikä terapiatyötä tule tehtyä välttämättä lainkaan. Hmm.

Menossa on myös Kehitysvammaisuus ja autismi ja Äänihäiriöiden lääketieteellinen tutkimus ja hoito on tenttiä vaille valmis. Luvassa olis myöhemmin Neurologia ja neuroanatomia, Korva-, nenä- ja kurkkutaudit sekä tilastotiedettä ja viiminen kurssi mun antilempparia, psykologiaa.
Lisäksi meillä pyörii tällä hetkellä viimekeväiseen Kielellisen tietoisuuden tukeminen -kurssiin liittyvä päiväkotiharjoittelu, mutta siitä kerron mieluusti omassa postauksessaan.