LOGOPEDIAN PÄÄSYKOE osa 2: SUULLINEN KOE

BONJOUR, pitkästä aikaa!!

Nyt tää muutaman viikon kestänyt radiohiljaisuus loppuu, sillä olis aika puhua teille tyypeille vähän pääsykokeen toisesta vaiheesta;) Kerrottakoon samaan syssyyn, että tää postaus on sitten hirveen Oulu-orientoitunut.

Ensinnäki ONNEKSI OLKOON te, jotka pääsitte kirjallisesta kokeesta jatkoon! Superhienoo! Jos tietoa (ja tuuria) ei tänä vuonna ollut vielä jatkopaikan arvoisesti matkassa, niin ens vuonna sitten uudestaan:) Mie kyllä muistan ekan hakukerran hylsykirjeen tuoman pettymyksen ihan liian hyvin; uhkasin etten ikinä enää hae minnekään vaan rupean vaikka marjanpoimijaksi. Hehe. En tajua miksi muka petyin, koska en ees yrittänyt kunnolla:D Seuraavana vuonna ahkeran lukemisen tuloksena mun pistepotti kasvokin sitten varmaan jotain 100% verrattuna edelliseen ja pääsin reilusti sisälle. Asenteella pärjää aika pitkälle!

Kuulin muuten vähän sellasta huhua, että tän vuoden koe oli tosi vaikea! Mitäs kokeessa olleet tuumaa tähän? Mulla kiinnostais kuulla niitä väittämiä ja tietysti teidän mielipiteitä koko pääsykokeesta, joten vinkatkaa/linkatkaa/kertokaa kommenttiboksiin kaikkea mahdollista, if you please:)

Sellasta vielä, että mie lähin kolme viikkoa sitten poikaystävän kanssa vallottamaan Tanskanmaata, tarkemmin ottaen Kööpenhaminaa vajaaksi viikoksi ja siitä tämä hetken hiljaiselo oikeestaan lähti. (Tää postaus on muuten sit höystetty kännykkäkuvilla, joista suurin osa on reissusta napattuja. Teen varsinaisen reissupostauksenki jossain välissä.) Sen jälkeen pari viikkoa meni tenttimatskuille irvistellessä, mutta nyt oon lomalla ja 59 opintopistettä rikkaampi ku viime syksynä. Nyt onkin just sopiva hetki palata asiaan kun ne haastattelukutsutki on teille (ainaki Oulu-ihmisille) lähetetty! 

Ylhäällä Nyhavn <3 ja söpö pikkukahvila Strögetin sivukadulla. Alhaalla designia:D ja Amagertorv.

Niinku varmaan oottekin huomanneet, on suullinen koe joka kaupungissa ihan erilainen. Kuten sanoinki tuolla alussa, tästä postauksesta on hyötyä lähinnä Ouluun hakeneille, koska luonnollisesti kerron näitä juttuja omien kokemusten pohjalta, eikä kokemusta ole muualta kuin Oulun kakkosvaiheesta yhden kerran verran. Sitten asiaan!

Miten valmistauduin suulliseen kokeeseen? Kutsukirjeen mukana sai ohjeet tiedekuntaan lähetettävää "motivaatiokirjettä" varten. Mietin rauhassa, miten vastaisin kysymyksiin ja kirjoitin kirjeen huolellisesti ajan kanssa. Koin, että kirje on eräänlainen käyntikortti ja siitä saa jonkinlaisen ensivaikutelman minusta jo ennen kuin astun haastattelijoiden eteen. Minun mielipiteeni kirjeestä on, että mieluummin "liian mietitty" kuin hieman huolimaton. Laitoksen väki haastattelee hakijaa ainakin osittain kirjeessä kerrottujen asioiden avulla, joten esim. aiemmista opiskelupaikoista ja työkokemuksesta kannattaa valmistautua kertomaan tarkemmin! Jos asia on vielä to do -listalla, niin hoxhox: yksi A4-arkki, perillä 30.5., kolmena kappaleena.

Lisäksi kokeessa täytyy olla mukana se audiogrammi eli kuulokäyrä, muistakaa ottaa mukaan!:D

Kirjeen ja audiogrammin hankkimisen lisäksi valmistuduin lähinnä jännittämällä ja spekuloimalla sisäänpääsymahdollisuuksiani... Ainiin, aamulla kotona taisin kurlata suolavedellä, ettei ääni olis vaan kähissyt ja pihissyt kokeessa jos kurkku ois mennyt jännityksestä pinkeäksi, haha! Suosittelen kyllä avaamaan ääntä kotona, ettei sitten tarvi vaan raakkua riville puheterapeutteja.

Ylhäällä kesähommia Oulussa. Alhaalla erittäin pisamaiseksi paahtunut nenä sekä kunnon biitsikamppeet:d

  
Koe koostuu Oulussa kolmesta osiosta: yksilöhaastattelusta, ryhmähaastattelusta sekä puheen ja äänen tarkastuksesta. Kerron aikajärjestyksessä ton haastattelupäivän kulun:)

Yksilöhaastattelu. Omani tais olla jo kahdeksan kieppeillä. Mulla jännitti oikeasti aika paljon, vaikka mulla olikin poikaystävä tsemppaamassa ja saattamassa koepaikalle asti:)<3 Lisäksi lempparimeteorologi oli aamuteeveessä ennustamassa päiväksi aurinkoista säätä, hyvä merkki sekin:D Istuksin jännittyneenä odottelemassa ehkä 20-30 minuuttia. Onneksi saatiin joku keskusteluntapainen aikaan tulevien kurssikavereitten kans, se vähän helpotti. Lisäksi eräs vanhempi opiskelija tuli vähän jututtaan meitä, enkä valita siitäkään:). Täytyy sanoa, että sillä hetkellä ku astuin haastatteluhuoneeseen, mun jännitys väheni ainakin puolella. Haastattelijat oli ensisilmäyksellä sellasia mukavia ihan puheterapeutin näkösiä tätejä, ja oikein positiiviset fiilikset tuosta tilanteesta lopulta jäikin! Tilanne yllätti rentoudellaan, eikä sitä kannata liikoja jännittää:) On vaan oma itsensä, vastaa kysymyksiin ja puhuu selkeästi. On myös hyvä, jos pystyy katsomaan muutakin kuin omia varpaita. Musta tuntuu, että mulla oli joku tuijotuskiintiö ja katsoin jokaista haastattelijaa silmiin vähintään viisi sekuntia, ettei kenenkään tarvis epäillä mun vuorovaikutustaitoja:D

Minulta kyseltiin esimerkiksi tällaista: Mitä puheterapeutin työ mielestäsi on? Miten suhtautuisit, jos saisit kriittistä palautetta opiskeluissa tai töissä? (Olin maininnut, että minussa on perfektionistin vikaa.) Koetko, että työkokemuksestasi voisi olla hyötyä puheterapeutin työssä? (Olen työskennellyt asiakaspalvelijana sekä ohjannut lasten harrastusryhmiä.)

Yllättäviä kysymyksiä ei tullut vastaan ja haastattelu eteni mukavasti omalla painollaan, eikä mitenkään tarkkaan suunniteltujen kysymysten varassa.

Ylhäällä Köpiksen söpistaloja ja supermättö-pulled beef. Alhaalla Mikkellerin hienosteluolutta ja Tivolin iltavalaistusta<3.

Puheen ja äänen tarkastus. Haastattelun jälkeen mut passitettiin puheterapeutin luo. Tarkastusta ei kannata yhtään jännittää. Sitä ei pisteytetä, se vain on välttämätön rutiininomainen juttu. En edes tiedä, millainen puhuja ei läpäisisi tätä osiota. Käsittääkseni tarkoitus on lähinnä kartoittaa, tuleeko joku opiskelijoista tarvitsemaan vaikkapa artikulaatio- tai ääniterapiaa. Lausunnon saa sitten sisäänpääsykirjeen mukana. Älä siis murehdi, jos ässäsi ei ole oikeaoppinen:). Audiogrammi annetaan myös terapeutille, sillä huono kuulo on luonnollisesti este tällä alalla.

Puheterapeutin huone oli logopedian käytävällä, joten sieltä löysi helposti Communicaféehen vähän huilaamaan:) Communicafé on meidän ainejärjestön kiltahuone, ja siellä on tänäkin vuonna pääsykoekahvitukset molempina pääsykoepäivinä! Siellä on luultavasti vanhempia opiskelijoita jututtamassa teitä ja tosiaanki kaffetta ja pullaa tms. Sinne siis!;) 

Mulla oli useampi tunti taukoa ennen ryhmähaastattelua ja ehdottomasti mukavampi oli odotella porukalla kuin jänskäillä yksin eksyksissä pitkin lipastoa! Samalla näki, millasten ihmisten kanssa on menossa ryhmätilanteeseen. Jossain välissä käytiin myös syömässä porukalla.

Ryhmäkeskustelu. Aluksi meidät ohjattiin yhteen saliin lukemaan muutaman sivun mittainen aineisto. Aineistoon tutustuttiin muistaakseni noin vartti. Aihe oli joku kouluun ja opettajien auktoriteettiin liittyvä, tai sitten ei:D Joka tapauksessa ainakin jollain tasolla se liittyi logopediaan! Seuraavaksi meidät siirrettiin toiseen saliin arvioitsijoiden luo. Sitten vaan kello käyntiin (aikaa on noin 20 min) ja keskustelemaan! On aina hyvä, jos pystyy aloittamaan keskustelun, mutta pääasia on, että osallistuu keskusteluun ja antaa toisillekin suunvuoron. Varmaan on sanomattakin selvää, että ei kannata puhua toisten päälle tai pitää pitkiä monologeja, koska vuorovaikutustaidot;). Jos taas joku meinaa jäädä hiljaiseksi, on fiksua huomioida häntäkin.

Mulle jäi hirveän kilpailuhenkinen fiilis meidän ryhmästä, ja joillakin taas kuulemma keskustelut oli oikein leppoisia. Riippuu siis ihan ryhmästä! Jo aineistoa lukiessa voi miettiä mahdollisia keskustelunavauksia, varsinkin jos tuppaa jännittäessään menemään lukkoon. Keskustelussa kannattaa kuitenkin ennen kaikkea kuunnella muiden juttuja, sillä yleensä ne herättävät uusia ajatuksia ja keskustelu lähtee etenemään aivan itsestään. Yritän sanoa, että ei kannata liikaakaan suunnitella sanomisiaan ja odottaa sopivaa hetkeä, sillä silloin voi olla vaikea keskittyä keskusteluun ja muihin ihmisiin, mikä taas voi vaikuttaa siltä ettei henkilö ajattele kuin omaa napaansa. 

Kuulostaapa ehkä vähän ristiriitaselta:D Mutta toivottavasti tajuatte pointin! Tällaisia ajatuksia tuo ryhmätilanne mussa herätti, mutta en jaksa uskoa että joku oikeasti miettisi tuota kaikkea siinä tilanteessa. Ei siis tätä(kään) osiota kannata hirveesti etukäteen murehtia, se kyllä menee omalla painollaan:).

Enempää sanottavaa mulla ei itse kokeesta ole Melkonen kilometripostaus tästä taas kehkeytykin! Pakko vielä sanoa tää peruslitania, että tämä ei ole mikään sisäänpääsyn takaava selviytymisopas. Yllämainitut jutut on mun omia kokemuksia ja ajatuksia, ja vinkit perustuu niihin:). Jokainen kokeeseen osallistuja tietää varmasti kutsukirjeen lukeneena, mitä osa-alueita kokeessa arvioidaan ja toimii kokeessa kuten parhaaksi näkee. Koepäivä on kumminkin samanlainen kuin viime vuonna, joten tää toivottavasti valaisi teille ton haastattelupäivän ohjelmaa! 

Onnea matkaan kaikille, syksyllä nähdään!;)

P.S. Mulla on kuvaongelma! Oisin halunnu pitää kuvat pienempinä laadun takia, mut sitten kuvatekstit meni leveämmälle kun ne kuvat ja siksi kuvien valkoinen reunus levis sillein rumasti:/, niin suurensin sitten kuvia. Mitenköhän ne kuvatekstit sais jakaantumaan kahdelle riville niin ettei ne ylittäis kuvan leveyttä? Oivoi, paljon on mulla opittavaa vielä!:D

P.P.S. Ois jotenkin loogisempaa käyttää jotain asiaan liittyviä weheartit-kuvia vaikkapa, mutta en oo ikinä varma niitten alkuperäisistä lähteistä, joten jätän ehkä mieluummin tekijänoikeusloukkaukset pois tästä blogista:D Kannattaa siis tottua siihen, että piristän postauksia joillakin mun omilla kivoilla kuvilla, vaikkei ne asiaan liittyiskään!

 

LOGOPEDIAN PÄÄSYKOE osa 1: KIRJALLINEN KOE

Heippa taas!

Logopedian pääsykokeet siintää reilun viikon päässä, ja veikkaisin että 12.5. koesaleissa istuu paaaaljon hyviä hakijoita! Yleisön pyynnöstä sekä ihan omasta tahdosta aion nyt kertoa vähän viime hetken vinkkejä suurta päivää varten.

Kerron tässä postauksessa lähinnä viime vuoden, eli mun toisen ja onnistuneen hakukerran kokemuksia, koska nyt kun alkaa ajattelemaan niin abikevään 2012 hakua ei voi edes kutsua yrittämiseksi...

Sanotaan jo heti alkuun, että kirjoitan välivuodesta, lukutahdistani ja ylipäätään hakemisestani tarkemmin joskus toisella kertaa:) Yritän tällä kertaa kertoa viime kevään lukuhommista ihan vaan tiivistetyssä muodossa, ja panostaa sen sijaan näihin: 

1. Kerron sellaisia vinkkejä, joita ehtii vielä hyödyntää, ja 2. Aion tietysti puida itse kirjallista koetta. Saapas nähdä, onnistuuko! En oo kovin hyvä tiivistään asioita:D

viime vuoden luetuimmat!

Tässä vaiheessa kannattaa keskittyä viimeiseen loppusilaukseen, eikä stressata koetta liikaa. Pahinta on alkaa verrata omaa lukemistaan muihin. Siitä tulee helposti olo, että "kaikki muut" on tehneet enemmän töitä ja lukeneet paremmin. 

Loppujen lopuksi itse sain kirjat luettua läpi keskimäärin kahdesti. Keskimäärin siksi, että jotkut yksittäiset kohdat tietyistä kappaleista pänttäsin varmaan kymmeniä kertoja läpi (esim. hormonieritys anatomiasta ja Puhuvasta ihmisestä esileksikaalinen kehitys Ollerin mukaan ). Jotkut kappaleet taas pikakelasin raa'asti kertaalleen läpi (lue: kaikki PI:n loppupään puheteknologia-FBI-scifi-starwars -jutut, jos tajuatte mitä meinaan). Pelotti kuulla, kun joku kertoi lukeneensa kummankin kirjan kuudesti etu- ja takaperin tms., mutta sisälle pääsin minäkin! Parasta vaan luottaa omaan hyväksi havaittuun strategiaansa.

Parhaimmat muistiinpanot ja tärkeimmät käsitteet teippasin kirjoituspöydän eteen silmien korkeudelle! Sitten pakotin pyysin kauniisti poikaystävää toimimaan tentaattorina silloin tällöin, ja lopulta osasin ne jutut unissanikin:) Suosittelen lämpimästi, varsinkin jos oot visuaalinen oppija ja joku asia ei meinaa jäädä päähän. Myös Post-It -laput on käteviä, jos tällaista haluaa harrastaa; voisin nimittäin kuvitella, että lihasten latinankieliset nimet syöpyy aivoihin väkisinkin, jos ne näkee aina esim. hampaita harjatessa;)

Koetta edeltävänä päivänä en lukenut ollenkaan. Tai korkeintaan vilkuilin vielä vaikempia kohtia pari minuuttia aamulla:P On mukavaa, kun tietää tehneensä kaikkensa, ja voi vaan keskittyä rentoutumaan ja rauhoittumaan viimeinkin. Aiemmin, vielä ylppäreittenkin aikaan luin pakkomielteisesti niin kauan kuin pystyin, eli usein vielä koeaamunakin. En tiiä, ehkä tollanen sopii joillekin, mutta tajusin onneksi viime vuonna että se jos jokin lietsoo mulla vaan paniikkia ja asiat sekoittuu päässä yheksi epäselväksi massaksi! Ei ne opitut asiat niin äkkiä päästä katoa niinku joskus pelkäsin, nimimerkillä muistan vieläkin monia turhia asioita viime keväänä keksimieni muistisääntöjen avulla.:D Mutta juu, ainakaan itse koepäivänä kirjoista tuskin on enää hyötyä.

  

Kokeeseen mulla on antaa vain yksi neuvo: olkaa skarppina.

Logopedian pääsykoe on sen takia kiva siedettävämpi kuin moni muu koe, että siinä ei tarvi tuottaa itse mitään. Jos joku ei vielä tiedä, niin kokeessahan on 40 oikein-väärin -väittämää, 20 väittämää kummastakin kirjasta (Puhuva ihminen ja Anatomia ja fysiologia. Rakenteesta toimintaan). Mun mielestä kokeen haastavuus piileekin arvostelun tiukkuudessa ja noh, tietysti väittämien pikkutarkkuudessa. En nyt halua pelotella tällä ketään, vaan tsempata olemaan tarkkana!:) Kokeessahan oikeasta vastauksesta saa yhden pisteen ja väärästä vastauksesta tai vastaamatta jättämisestä tulee yksi miinuspiste. Kannattaa siis vastata jokaiseen kohtaan! 

Väittämissä voi olla useampi kuin yksi muuttuja, esim. "Sisäkorvan simpukassa on kolme ilmantäyttämää käytävää." Kannattaa siis miettiä tosi huolellisesti, onko väittämä kaikinpuolin oikein vai ei. Asiaa voi lähestyä myös poissulkemistekniikalla: Onko käytäviä kolme? Ovatko ne kaikki ilmantäyttämiä?

Itse istuin pääsykokeessa noin tunnin. Aikaahan on paikkakunnasta riippuen 2-3 tuntia, joten ajankäyttö tuskin on suurin murheista. Kannattaakin ihan ajan kanssa käydä jokainen väittämä huolellisesti läpi. Oma taktiikkani oli se, että luin väittämät läpi ja laitoin alustavasti vastaukset sellaisiin ns. varmoihin kohtiin. Sitten mietin vaikeampia kohtia yksitellen ja pyörittelin niitä ees taas, jotten haksahtaisi hölmöihin kompakysymyksiin. Esim. tuo alempaa löytyvä viitoskohta AFRT:n väittämissä oli sellainen ikävän ristiriitainen, ettei meinannut uskoa lukemaansa:D Tällaisissa kohdissa täytyy vaan luottaa siihen, mitä on kirjoista lukenut.

Kävin vastausrivini ennen palauttamista vielä pari kertaa läpi varmuuden vuoksi. Ja juu, vaihdoinkin parin ruksin paikkaa, kun sain viimeisillä järjen rippeillä perusteltua itselleni, miksi alkuperäinen vastaus ei olekaan oikein. Tämä on aina ihan oman harkinnan varassa, ja en osaa sanoa muuta kuin että ruksii sen vastauksen joka itsestä oikealta tuntuu. Ei ole järkevää eikä tarkoituksenmukaista alkaa ylianalysoimaan jokaista kohtaa. Voisin jauhaa tästäki iäisyyden, joten lopetan tähän:D

Lopuksi laitan tähän viime vuoden pääsykoeväittämät siinä muodossa, kun parhaiten ne muistan. Nämä ei siis ole järjestyksessä eikä sanatarkasti mulla ylhäällä missään, mutta asiasisältö on niin oikein kun voi olla:) Ja vastaukset laitan kommenttiboksiin!

Anatomia&Fysiologia:

1. Vilkeunen määrä lyhenee hieman aamuyöstä. 

2. Sisäkorvan simpukassa on kolme ilmantäyttämää käytävää.

3. Aivoja ja selkäydintä peittää kolme kalvoa.

4. Kaulavaltimo haarautuu sisemmäksi ja laskevaksi valtimoksi.

5. Poikkileikkaus (sectio horizontalis) jakaa kehon vaakatasossa etu- ja takaosaan.

6. Linoleenihappo on essentielli rasvahappo.

7. DNA-nukleotidiin kuuluu kolme osaa: emäs, sokeriosa ja fosforihappotähde. 

8. Aktiivinen kuljetus ei vaadi energiaa.

9. Pallea on tärkein sisäänhengityslihas.

10. Keuhkolaskimot kuljettavat runsashappista verta ja keuhkovaltimot vähähappista.

11. Sisäinen hengitys tapahtuu kurkunpäässä.

12.Normaalissa hengityksessä äänirako on V:n muodossa.

13. Hengitystä säädellään sentraalisesti ja perifeerisesti.

14. Hypotalamus erittää melatoniinia.

15. Hypotyreoosi aiheuttaa äänen madaltumista.

16. Aivohermoja on 10 paria.

17. Ei-deklaratiivinen muisti eli tapahtumamuisti.

18. Linssi taittaa voimakkaammin kauas katsottaessa.

19. Hämäräadaptaatio tapahtuu 10 minuutissa.

20. Kuulorata päättyy talamukseen.  

Puhuva ihminen:

1. Empedokles kehitti äänihygienian ennen ajanlaskun alkua.

2. Korjausjäsennystä käytetään vuorovaikutuksen ongelmatilanteissa.

3. Konsonanttien ääntöpaikka on se paikka ääntöväylässä, joka on kapein artikulaation aikana.

4. Suulaki- ja huulihalkiot useimmiten yksittäisiä.

5. Tärykalvo on kiinni soikeassa ikkunassa.

6. Esileksikaalinen vaihe jaetaan Ollerin mukaan fonaatioon, kujerteluun, laajennusvaiheeseen, kanoniseen jokellukseen ja varioivaan jokellukseen.

7. Kinesiikka viittaa etäisyyteen.

8. Kirjakieli opitaan 1-3 -vuotiaana.

9. Kielellisiä erityisvaikeuksia on alle 2%:lla alle 7-vuotiaista.

10. Puheäänen värähtely on useimmiten taajuuksilla 100-2000Hz.

11. Motorisia eli toiminnallisia häiriöitä ei voida hoitaa puheterapialla.

12. ICF on kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus.

13. Foneemit erottelevat merkityksiä.

14. Kurkunpään värähtely tuottaa puheen sointiäänen.

15. Sujumattomassa afasiassa ymmärtäminen on parempaa kuin tuottaminen.

16. Dyslektisillä lapsilla on poikkeavuutta kirjaintunnistuksessa sekä esineiden ja numeroiden nimeämisessä. 

17. Äänen energianjakautuminen näkyy spektrissä.

18. Deklinaatio tarkoittaa vähittäistä äänenkorkeuden laskua puhunnoksen aikana. 

19. Sentraalisessa kuulovauriossa kuulokynnys on normaali.

20. Suomessa sanapaino on aina toisella tavulla. 

Ohhoh, tulipa kyllä superylipitkä pätkä! Toivottavasti tästä on oikein kovasti apua kaikille uusille logohakijoille! Ainaki mulla meni monen monta tuntia ku kirjotin tätä ja tuntuu että oisin voinu jatkaaki, mutta ehkä parempi että ehdin postata tän ennen pääsykoetta:D  

Nämä mun kertomat asiat perustuu sitten ihan mun omiin kokemuksiin, enkä voi taata sisäänpääsyä kenellekään näillä vinkeillä. Luotan, että jokainen osaa tehdä omat ratkaisunsa koetilanteessa ja ennen koetta, mutta kuten sanottu, toivon että tästä oli jotain hyötyä:)

Hirveesti tsemppiä tasapuolisesti jokaselle, hyvin se menee!