Loppu.

Otsikko sen kertoo. En oo avannut blogia kuukausiin. Itse asiassa voisin vaan sanoa suoraan, että tää koko homma ei oo alun alkaenkaan oikein ottanut tuulta alleen. Ehkä sen huomaa postaustahdista, hehs. Mun elämässä on nyt pari muuttujaa ja oon tiedostanu jo aika harmittavan kauan, ettei tämä systeemi toimi tällasessa elämäntilanteessa.

Alussa kyllä tykkäsin kirjoitella, aina silloin kun kirjotin. (Nytkin tää kirjottaminen itsessään on tosi kivaa, vaikka aihe onkin vähän masistelua.) Ja tykkäsin koko ajan hulluna ideastani logopediablogi niille, jotka haluaa tietää tästä alasta lisää ja saada hakumotivaatiota tosi paljon, koska koin että tälle oli kysyntää. Mahtavaa, että ainakin pääsykoejutuista on ollu ihmisille hyötyä. Ihan olen yllättyny, miten moni silmäpari on niitä juttuja käyny lukemassa!8)

Muttamutta. Tuntuu höpöltä sanoa ääneen täällä omalla naamalla, kun en tunne mahdollisesti ketään joka tän lukee... Mutta nyt vaan on niin, että mun opiskelumotivaatio on möyriskelly jo pitkään jossain pohjamudissa ja tulevaisuus on vähän auki. Sydän vetää jokatapauksessa logopedian parista muualle.

Tuntuu tosi huteralta sanoa tuo, ihanku ois tyhjän päällä.:D Mutta se vaan on elämää.

Ehkä tämä vähän selittää sitä, etten oo postaillu jutuista, jotka ois sen arvosia. Esim. meijän syksyinen päiväkotiharjoittelu, terapiakuumotukset, pikkujoulut ja kaikki.  
Ainiin, ja koirakin tuli poikaystävän kans hommattua!
En oo enää hetkeen ollu oikea ihminen kirjottamaan näistä asioista, koska se vaatis jonkinlaista köhöm, intohimoa (tuo_sana_niin_klisee) aiheeseen.  
Koirulista sen sijaan voisin kirjottaa vaikka joka päivä, mutta jos sen teen niin sen on tapahduttava puhtaalta pöydältä, eikä kuolleessa opiskelublogissa:)

Halusin vain tulla sanomaan, että nyt kävi näin. Ihan vaan, että tämän kevään hakijat ei innostu liikaa odottamaan esim. lisää pääsykoe/hakujuttuja. Halutti antaa se oikea syy tälle kirjoittamattomuudelle.

Bloggaaminen itsessään tuntuu kyllä sen verran kodikkaalta, että voisin kuvitella jatkossakin tätä tekeväni. Tahtoa ois nytkin, mutta aikaa ja kunnollista aihetta taas ei. Tykkään tehdä tätä nimenomaan kirjottamisen ilosta, kuvapuoli ei oo koskaan ollu mun vahvuus kun hovikuvaajan kouliminen ja kameran edessä oleilu tuntuu sen verran haasteelliselta;)

Mutta ehkäpä joku kaunis päivä minut voi taas bongata jostain päin nettiä hyvin niukasti kuvitetuissa ja paljon tajunnanvirtaa sisältävissä blogiteksteissä. Ja ehkä se aihekin on siinä vaiheessa oikea:).

 So long!

Kaikkea sitä!

Heips ja mukavaa isänpäivää :D

Viime päivinä on ollu sellanen olo, että nyt tapahtuu hulluna kaikkea ja enemmänkin pitäis tapahtua, mutta kun ei oo aikaa kaikkeen! 

Ensi viikolla on kaks kertaa eli ennätysmäärä KiTi-ryhmän vetämistä (johon kuuluu siis matskujen hankkiminen/askartelu ja raportin kirjoittaminen), tentti (#pakkopäästäläpi) ja joka päivä neljä tuntia koulua plus kiinan tunti (lue: kolme tuntia täyttä opiskelua). Kyllähän tosta kouluviikosta selviää, mutta missä välissä mun ois tarkotus kutoa kolmea keskeneräistä joululahjasukkaparia (hieno sana), käydä pari kertaa salilla ja kerran jumpassa, kahvitella kavereitten kanssa ja ihan vaan ollamöllöttää? We will see. Pahinta ja harmillisinta on ehkä se, että joskus hirveän kiireen keskellä ei edes tajua, että oho mulla oiskin tunti aikaa käydä salilla illalla, koska on niin paha sisäinen mylläkkä päällä, että energia menee aikataulujen stressaamiseen ja mitämätekisinseuraavaksi -panikoimiseen. Tiedättekö?

Kaiken hyvän päälle oon kerännyt päähäni listaa asioista, joita olis myös kiva tehdä koulun lisäksi. Kohta on Communica ry:n eli meidän ainejärjestön syyskokous ja haluaisin hakea meidän hallitukseen, mutta en voi olla varma, räjähtäiskö mun pää jos pääsisin mukaan ja saisin kalenterintäytettä jonkin vastuutehtävän muodossa x) Varsinkin, kun ei tiedä vielä, minkä verran kevään terapia ja tietty muutkin kurssit lopulta tuottaa päänvaivaa.

Kiinaakin ois kiva jatkaa joulun jälkeen, ettei nää opit heti katoais, mutta kolme tuntia ylimääräistä opiskelua viikossa on yllättävän paljon. Jos jotakuta kiinnostaa, niin alotin kiinan peruskurssin syksyllä, sillä oon päättänyt tienata logopedian koulutusohjelmaan kuuluvat 10 valinnaista opintopistettä kieltenopiskelulla. Alun perin oisin halunnut opiskella espanjaa (ja haluaisin edelleen!), mutta en todellakaan perjantai-iltana, jolloin tunnit olis pidetty:/  Mandariinikiina kiinnosti kai siksi, että se on maailman puhutuimman kielen puhutuin murre. Lisäksi kiinan kielessä rakenne ja kirjotusjärjestelmä on niin erilaiset kuin länsimaissa, että on vaan siistiä oppia sitä.:) Hups mun sisäinen kielinörtti heräs.

Joku liikuntaharrastuskin olis haaveissa. Tai oikeestaan yks tietty. Kyllä, salilla on kivaa ja jumpassa on kivaa, mutta ois ihana treenata jotain lajia varten niin salimotivaatiokin luultavasti kasvais. Haaveissa mulla on nimittäin aikuisbaletti! Saa nähdä millon tälle löytyy aikaa, toivottavasti viimeistään ens syksynä. Jos muuten jollain tätä lukevalla on lajista kokemusta, saa vinkata Oulun harrastusmahdollisuuksia ja muuta tietoa kommenttiboksiin!:)

Ja ettei liian tylsää tulis, niin kerrottakoon että parin viikon päästä Juhon ja mun elämä tulee pikkuisen muuttumaan. Kyseinen juttu luultavasti vaikuttaa näihin harrastukuvioihin ja oikeastaan kaikkeen muuhunkin elämään... Sillon tapahtuu jänniä asioita, mutta siitä lisää sitten parin viikon päästä!;) Stay tuned.

 P.S. Onko tällasia vapaampia höpötys/pohdiskelupostauksia kiva lukea? Tätä oli mun mielestä kiva ja virkistävä kirjoittaa, toivottavasti joku jaksaa lukea vastaavanlaista juttua jatkossakin! Teen toki edelleen niitä asiapostauksiakin, mutta ne vaatii aina enemmän aikaa ja keskittymistä joten niitä ei synny kovin tiuhaan tahtiin x)

P.P.S. Mulla vähän huvittaa tää kuvitus, mutta ei haittaa! Ehkä nää ruokaotokset kuvastaa tätä kaikkea valinnan vaikeutta ja vaihtoehtojen määrää, saatte päättää:D Ton listan jatkeeksi ois voinu vielä laittaa, että kameraa vois kanniskella useammin mukana:D Kuvat on otettu kesällä yksissä puutarhajuhlissa.

Miltä syksy näyttää?

Moikka!

Koulun penkille on palattu jo aikapäiviä sitten ja nytpäs puran tuntojani tästä tokan logopedivuoden syksystä.

Fuksisuunnistukseen rastihommiin mars!

Sen voin kyllä sanoa heti alkuun, että tää syksy on noin viistoista kertaa mielenkiintosempi kuin viime vuosi oli yhteensä!
Saako noin edes sanoa, sori nykyiset ja tulevat fuksit. Mulla on vaan tullut sellanen olo ykkös- ja kakkosvuoden kursseja vertaillessa, että tänä vuonna saattaa oikeasti muistaa, mihin ammattiin olikaan opiskelemassa;) Viime vuonna meillä olikin vaan se yksi ja ainoa häiriökurssi (sujuvuuden häiriöt eli änkytys ja sokellus) perusopintojen lisäksi, että koitapas siinä sitten esittää puheterapeuttia. En mie vähättele kielitiedettä tai psykologiaa, mutta sanoisin ettei ne suoranaisesti kenestäkään puheterapeuttia tai ylipäätään terveysalan ammattilaista tee:)

Uudet lasit eli uskottava logopedi, je!

Oon sen sijaan hämmentävän innoissani näistä syksyn kursseista. Mutta ei, se ei tarkota että kävisin ahkerasti luennoilla. Voisin sanoa pari sanaa kuluneen syksyn jutuista a) koska oon tykkäilly niistä aika paljon ja b) koska sitten asiasta kiinnostuneetkin saa vähän hajua siitä, millasia asioita meidän alalla opiskellaankaan. (Ai niin, mietin, että semmonen laajempi jättiläismäinen postaus logopediasta yleensä vois olla kiva. Oiskohan tällaselle tilausta, mitä sanotte?)

Eli tällasta mun kalenterissa näkyy:

Viivästynyt kielen ja puheen kehitys. Tällä kurssilla käsitellään (tai käsiteltiin, tenttiä vaille valmista) viivästynyttä puheen ja kielen kehitystä, late talkersit eli latet, SLI eli erityinen kielihäiriö eri muodoissaan... ainiin, ja niitä kuuluisia artikulaatiohäiriöitä! Mun mielestä on niin hassua (muttei mitenkään harvinaista), että monet ihmiset luulee meidän opiskelevan nää viisi vuotta ja 300 opintopistettä sitä varten, että voidaan opettaa oikea r-äänne joka kolmannelle eskari-ikäiselle. Oikeasti nämä ärrä- ja ässäasiat käsiteltiin yhdellä luennolla viiden opintopisteen kurssilla, eli pikaisesti laskettuna äännevirheiden osuus logopedian koulutusohjelmassa on jotain 0,3 prosentin luokkaa, hehheh. 

En oo kyllä vieläkään ihan täysin hahmottanut näitä viipparijuttuja, koska termistö : D Apua.

Sitten se tärkein: tän kurssin jälkeen saa osallistua ensikontaktiterapiaan! Nimi on listassa, mikä tarkoittaa sitä, että tammikuussa tää tyttö saa ikioman asiakkaan. Vielä kesällä pelkkä ajatus terapian pitämisestä sai perhoset vatsaan, mutta nyt sitä alkaa jo odottaa. Muutamassa viikossa meille on kerrottu luennoilla niin paljon kaikkea terapian suunnittelusta, toteutuksesta ja tavoitteista, että ei se enää tunnu niin ylitsepääsemättömältä:) Mutta puhun näistä jutuista varmasti lisää myöhemmin.

VKPK:n tenttikirjana vanha tuttu; Pienten sanat.

Kliininen työskentely ja ammattietiikka 1. Tää kurssi oli vastaus mun rukouksiin, haha!
Ollaan puhuttu tosi paljon eettisistä kysymyksistä, PT:n toimialoista, terveydenhuollon lainsäädännöstä sekä tietysti siitä itsestään, eli kliinisestä työstä; dokumentoinnista ja arvioinnista, yhteenvedoista ja lausunnoista, Kelajutuista, terapian rakenteesta... Kaikesta.
Päästiin myös tapaamaan erästä PT:tä OYS:iin fonin polille, mikä oli tosi valaisevaa. Tällä hetkellä musta nimittäin tuntuu, että itselle kiinnostavin työpaikka löytyis nimenomaan erikoissairaanhoidosta:) Yllätyin kyllä siitä, että työ tollasessa paikassa on lähinnä potilaiden arviointia, eikä terapiatyötä tule tehtyä välttämättä lainkaan. Hmm.

Menossa on myös Kehitysvammaisuus ja autismi ja Äänihäiriöiden lääketieteellinen tutkimus ja hoito on tenttiä vaille valmis. Luvassa olis myöhemmin Neurologia ja neuroanatomia, Korva-, nenä- ja kurkkutaudit sekä tilastotiedettä ja viiminen kurssi mun antilempparia, psykologiaa.
Lisäksi meillä pyörii tällä hetkellä viimekeväiseen Kielellisen tietoisuuden tukeminen -kurssiin liittyvä päiväkotiharjoittelu, mutta siitä kerron mieluusti omassa postauksessaan.

Hyi lapsia! on jokaisen itseäänkunnioittavan logopedin valinta.

Minäpä jatkan lukemista, mulla aina venähtää tuntikausia ruudun eessä ku kerran innostuu höpöttään...

Ensi kertaan siis!:)

Lämpöö

Hei & hauskaa lokakuuta. Täällä on kylmä! Vilunväristyksissäni ja sukka- sekä kaulahuivikutimia hypistellessäni mulla iski hirveä hinku kaivella muutamia kesäkuvia puhelimen uumenista tänne.
 

 

 

 

Voi että, tulipa kiva olo tästä kesämuistelohetkestä:) 

Kyllä sitä näin puheterapeuttiopiskelijana tietää tän kuvien käytön tärkeyden joka tilanteessa  ja niin edelleen!:D

Nyt mummilaan, mukavaa viikonloppua kaikille!

A little bit of this and a little bit of that

(...eli ajatuksia elämästä, blogista ja ehkä vähän muustakin.)

Heipat:)

Mulla on kesän mittaan kerääntynyt päähän kasa sekalaisia ajatuksia, ja jotenkin tuntuu että tänne ois välillä hyvä käydä höpöttämässä.

Mun kesä on mennyt tosi nopeaa töiden ja muiden höpöjuttujen parissa, mutta onneksi yliopiston puolella opiskelut jatkuu vasta syyskuussa niin ei lopu kesä kesken, hah! Mulla on toisaalta sellanen olo, että oon koko kesän menny jossain/tehny jotain, ja toisaalta tuntuu etten oo saanut mitään aikaan:---) ihan perus. En kyllä silti muuttais mitään tältä kesältä:)

Hassu ajatus, ettei enää ookaan fuksi kun seuraavan kerran tallustelee yliopiston käytäviä. Kiva kyllä saada uusia naamoja kouluun, onnea vaan kaikille, jotka pääsee syksyllä alottaan opiskelut!:))

Pakko muuten sanoa noihin kevään/alkukesän logopediapostauksiin liittyen, että oon tosi positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka moni on kommentoinut ja kiitellyt logopediajutuista tai blogista ylipäätään! Tää minun blogitaival on vielä niin alussa, että on ollu aika siistiä saada jo kommentteja ja jopa yksi lukijakin, hihi.:) Varmaan ootte huomanneet, että tää blogihommeli on vielä vähän niinku jonkun ameeban tasolla, enkä oo varsinaisesti löytänyt sitä kuuluisaa omaa linjaa. Oon tullu kuitenkin siihen tulokseen, ettei mulla riitä aika eikä intressit sellaiseen lifestyle -tyyppisten juttujen väsäilemiseen monena päivänä viikossa, enkä ole vielä saanut selkeetä kuvaa siitä, millasista jutuista haluaisin kirjoittaa opiskelujuttujen lisäksi. Toistaiseksi oon siis pitäytynyt logopediaan liittyvissä aiheissa. So far, so good. Ja lisää on luvassa. Ideanpoikasia muihin teemoihin liittyen toki on jo, mutta niitä pitää vielä hautoa!

Joka tapauksessa blogillani on ja tulee aina olemaan kaksi päätehtävää: valaista, mitä kaikkea on puheterapia ja puheterapeutiksi opiskelu, sekä toimia jonkin sortin kirjoitusterapiana mulle itselleni:) (toim. huom. sopivan nimen keksiminen tähän aiheeseen oli muuten niiiiiin vaikeaa, että sisältö nyt vaan on parempi suunnitella siihen sopivaksi:D)

 

 

Semmosia juttuja tällä kertaa:) (Kirjotusinspis iski taas vähän myöhäiseen kellonaikaan, mutta kyllä mä melkein muistan mitä tuonne ylemmäs kirjottelin :b Kiitos ja anteeksi.)

LOGOPEDIAN PÄÄSYKOE osa 2: SUULLINEN KOE

BONJOUR, pitkästä aikaa!!

Nyt tää muutaman viikon kestänyt radiohiljaisuus loppuu, sillä olis aika puhua teille tyypeille vähän pääsykokeen toisesta vaiheesta;) Kerrottakoon samaan syssyyn, että tää postaus on sitten hirveen Oulu-orientoitunut.

Ensinnäki ONNEKSI OLKOON te, jotka pääsitte kirjallisesta kokeesta jatkoon! Superhienoo! Jos tietoa (ja tuuria) ei tänä vuonna ollut vielä jatkopaikan arvoisesti matkassa, niin ens vuonna sitten uudestaan:) Mie kyllä muistan ekan hakukerran hylsykirjeen tuoman pettymyksen ihan liian hyvin; uhkasin etten ikinä enää hae minnekään vaan rupean vaikka marjanpoimijaksi. Hehe. En tajua miksi muka petyin, koska en ees yrittänyt kunnolla:D Seuraavana vuonna ahkeran lukemisen tuloksena mun pistepotti kasvokin sitten varmaan jotain 100% verrattuna edelliseen ja pääsin reilusti sisälle. Asenteella pärjää aika pitkälle!

Kuulin muuten vähän sellasta huhua, että tän vuoden koe oli tosi vaikea! Mitäs kokeessa olleet tuumaa tähän? Mulla kiinnostais kuulla niitä väittämiä ja tietysti teidän mielipiteitä koko pääsykokeesta, joten vinkatkaa/linkatkaa/kertokaa kommenttiboksiin kaikkea mahdollista, if you please:)

Sellasta vielä, että mie lähin kolme viikkoa sitten poikaystävän kanssa vallottamaan Tanskanmaata, tarkemmin ottaen Kööpenhaminaa vajaaksi viikoksi ja siitä tämä hetken hiljaiselo oikeestaan lähti. (Tää postaus on muuten sit höystetty kännykkäkuvilla, joista suurin osa on reissusta napattuja. Teen varsinaisen reissupostauksenki jossain välissä.) Sen jälkeen pari viikkoa meni tenttimatskuille irvistellessä, mutta nyt oon lomalla ja 59 opintopistettä rikkaampi ku viime syksynä. Nyt onkin just sopiva hetki palata asiaan kun ne haastattelukutsutki on teille (ainaki Oulu-ihmisille) lähetetty! 

Ylhäällä Nyhavn <3 ja söpö pikkukahvila Strögetin sivukadulla. Alhaalla designia:D ja Amagertorv.

Niinku varmaan oottekin huomanneet, on suullinen koe joka kaupungissa ihan erilainen. Kuten sanoinki tuolla alussa, tästä postauksesta on hyötyä lähinnä Ouluun hakeneille, koska luonnollisesti kerron näitä juttuja omien kokemusten pohjalta, eikä kokemusta ole muualta kuin Oulun kakkosvaiheesta yhden kerran verran. Sitten asiaan!

Miten valmistauduin suulliseen kokeeseen? Kutsukirjeen mukana sai ohjeet tiedekuntaan lähetettävää "motivaatiokirjettä" varten. Mietin rauhassa, miten vastaisin kysymyksiin ja kirjoitin kirjeen huolellisesti ajan kanssa. Koin, että kirje on eräänlainen käyntikortti ja siitä saa jonkinlaisen ensivaikutelman minusta jo ennen kuin astun haastattelijoiden eteen. Minun mielipiteeni kirjeestä on, että mieluummin "liian mietitty" kuin hieman huolimaton. Laitoksen väki haastattelee hakijaa ainakin osittain kirjeessä kerrottujen asioiden avulla, joten esim. aiemmista opiskelupaikoista ja työkokemuksesta kannattaa valmistautua kertomaan tarkemmin! Jos asia on vielä to do -listalla, niin hoxhox: yksi A4-arkki, perillä 30.5., kolmena kappaleena.

Lisäksi kokeessa täytyy olla mukana se audiogrammi eli kuulokäyrä, muistakaa ottaa mukaan!:D

Kirjeen ja audiogrammin hankkimisen lisäksi valmistuduin lähinnä jännittämällä ja spekuloimalla sisäänpääsymahdollisuuksiani... Ainiin, aamulla kotona taisin kurlata suolavedellä, ettei ääni olis vaan kähissyt ja pihissyt kokeessa jos kurkku ois mennyt jännityksestä pinkeäksi, haha! Suosittelen kyllä avaamaan ääntä kotona, ettei sitten tarvi vaan raakkua riville puheterapeutteja.

Ylhäällä kesähommia Oulussa. Alhaalla erittäin pisamaiseksi paahtunut nenä sekä kunnon biitsikamppeet:d

  
Koe koostuu Oulussa kolmesta osiosta: yksilöhaastattelusta, ryhmähaastattelusta sekä puheen ja äänen tarkastuksesta. Kerron aikajärjestyksessä ton haastattelupäivän kulun:)

Yksilöhaastattelu. Omani tais olla jo kahdeksan kieppeillä. Mulla jännitti oikeasti aika paljon, vaikka mulla olikin poikaystävä tsemppaamassa ja saattamassa koepaikalle asti:)<3 Lisäksi lempparimeteorologi oli aamuteeveessä ennustamassa päiväksi aurinkoista säätä, hyvä merkki sekin:D Istuksin jännittyneenä odottelemassa ehkä 20-30 minuuttia. Onneksi saatiin joku keskusteluntapainen aikaan tulevien kurssikavereitten kans, se vähän helpotti. Lisäksi eräs vanhempi opiskelija tuli vähän jututtaan meitä, enkä valita siitäkään:). Täytyy sanoa, että sillä hetkellä ku astuin haastatteluhuoneeseen, mun jännitys väheni ainakin puolella. Haastattelijat oli ensisilmäyksellä sellasia mukavia ihan puheterapeutin näkösiä tätejä, ja oikein positiiviset fiilikset tuosta tilanteesta lopulta jäikin! Tilanne yllätti rentoudellaan, eikä sitä kannata liikoja jännittää:) On vaan oma itsensä, vastaa kysymyksiin ja puhuu selkeästi. On myös hyvä, jos pystyy katsomaan muutakin kuin omia varpaita. Musta tuntuu, että mulla oli joku tuijotuskiintiö ja katsoin jokaista haastattelijaa silmiin vähintään viisi sekuntia, ettei kenenkään tarvis epäillä mun vuorovaikutustaitoja:D

Minulta kyseltiin esimerkiksi tällaista: Mitä puheterapeutin työ mielestäsi on? Miten suhtautuisit, jos saisit kriittistä palautetta opiskeluissa tai töissä? (Olin maininnut, että minussa on perfektionistin vikaa.) Koetko, että työkokemuksestasi voisi olla hyötyä puheterapeutin työssä? (Olen työskennellyt asiakaspalvelijana sekä ohjannut lasten harrastusryhmiä.)

Yllättäviä kysymyksiä ei tullut vastaan ja haastattelu eteni mukavasti omalla painollaan, eikä mitenkään tarkkaan suunniteltujen kysymysten varassa.

Ylhäällä Köpiksen söpistaloja ja supermättö-pulled beef. Alhaalla Mikkellerin hienosteluolutta ja Tivolin iltavalaistusta<3.

Puheen ja äänen tarkastus. Haastattelun jälkeen mut passitettiin puheterapeutin luo. Tarkastusta ei kannata yhtään jännittää. Sitä ei pisteytetä, se vain on välttämätön rutiininomainen juttu. En edes tiedä, millainen puhuja ei läpäisisi tätä osiota. Käsittääkseni tarkoitus on lähinnä kartoittaa, tuleeko joku opiskelijoista tarvitsemaan vaikkapa artikulaatio- tai ääniterapiaa. Lausunnon saa sitten sisäänpääsykirjeen mukana. Älä siis murehdi, jos ässäsi ei ole oikeaoppinen:). Audiogrammi annetaan myös terapeutille, sillä huono kuulo on luonnollisesti este tällä alalla.

Puheterapeutin huone oli logopedian käytävällä, joten sieltä löysi helposti Communicaféehen vähän huilaamaan:) Communicafé on meidän ainejärjestön kiltahuone, ja siellä on tänäkin vuonna pääsykoekahvitukset molempina pääsykoepäivinä! Siellä on luultavasti vanhempia opiskelijoita jututtamassa teitä ja tosiaanki kaffetta ja pullaa tms. Sinne siis!;) 

Mulla oli useampi tunti taukoa ennen ryhmähaastattelua ja ehdottomasti mukavampi oli odotella porukalla kuin jänskäillä yksin eksyksissä pitkin lipastoa! Samalla näki, millasten ihmisten kanssa on menossa ryhmätilanteeseen. Jossain välissä käytiin myös syömässä porukalla.

Ryhmäkeskustelu. Aluksi meidät ohjattiin yhteen saliin lukemaan muutaman sivun mittainen aineisto. Aineistoon tutustuttiin muistaakseni noin vartti. Aihe oli joku kouluun ja opettajien auktoriteettiin liittyvä, tai sitten ei:D Joka tapauksessa ainakin jollain tasolla se liittyi logopediaan! Seuraavaksi meidät siirrettiin toiseen saliin arvioitsijoiden luo. Sitten vaan kello käyntiin (aikaa on noin 20 min) ja keskustelemaan! On aina hyvä, jos pystyy aloittamaan keskustelun, mutta pääasia on, että osallistuu keskusteluun ja antaa toisillekin suunvuoron. Varmaan on sanomattakin selvää, että ei kannata puhua toisten päälle tai pitää pitkiä monologeja, koska vuorovaikutustaidot;). Jos taas joku meinaa jäädä hiljaiseksi, on fiksua huomioida häntäkin.

Mulle jäi hirveän kilpailuhenkinen fiilis meidän ryhmästä, ja joillakin taas kuulemma keskustelut oli oikein leppoisia. Riippuu siis ihan ryhmästä! Jo aineistoa lukiessa voi miettiä mahdollisia keskustelunavauksia, varsinkin jos tuppaa jännittäessään menemään lukkoon. Keskustelussa kannattaa kuitenkin ennen kaikkea kuunnella muiden juttuja, sillä yleensä ne herättävät uusia ajatuksia ja keskustelu lähtee etenemään aivan itsestään. Yritän sanoa, että ei kannata liikaakaan suunnitella sanomisiaan ja odottaa sopivaa hetkeä, sillä silloin voi olla vaikea keskittyä keskusteluun ja muihin ihmisiin, mikä taas voi vaikuttaa siltä ettei henkilö ajattele kuin omaa napaansa. 

Kuulostaapa ehkä vähän ristiriitaselta:D Mutta toivottavasti tajuatte pointin! Tällaisia ajatuksia tuo ryhmätilanne mussa herätti, mutta en jaksa uskoa että joku oikeasti miettisi tuota kaikkea siinä tilanteessa. Ei siis tätä(kään) osiota kannata hirveesti etukäteen murehtia, se kyllä menee omalla painollaan:).

Enempää sanottavaa mulla ei itse kokeesta ole Melkonen kilometripostaus tästä taas kehkeytykin! Pakko vielä sanoa tää peruslitania, että tämä ei ole mikään sisäänpääsyn takaava selviytymisopas. Yllämainitut jutut on mun omia kokemuksia ja ajatuksia, ja vinkit perustuu niihin:). Jokainen kokeeseen osallistuja tietää varmasti kutsukirjeen lukeneena, mitä osa-alueita kokeessa arvioidaan ja toimii kokeessa kuten parhaaksi näkee. Koepäivä on kumminkin samanlainen kuin viime vuonna, joten tää toivottavasti valaisi teille ton haastattelupäivän ohjelmaa! 

Onnea matkaan kaikille, syksyllä nähdään!;)

P.S. Mulla on kuvaongelma! Oisin halunnu pitää kuvat pienempinä laadun takia, mut sitten kuvatekstit meni leveämmälle kun ne kuvat ja siksi kuvien valkoinen reunus levis sillein rumasti:/, niin suurensin sitten kuvia. Mitenköhän ne kuvatekstit sais jakaantumaan kahdelle riville niin ettei ne ylittäis kuvan leveyttä? Oivoi, paljon on mulla opittavaa vielä!:D

P.P.S. Ois jotenkin loogisempaa käyttää jotain asiaan liittyviä weheartit-kuvia vaikkapa, mutta en oo ikinä varma niitten alkuperäisistä lähteistä, joten jätän ehkä mieluummin tekijänoikeusloukkaukset pois tästä blogista:D Kannattaa siis tottua siihen, että piristän postauksia joillakin mun omilla kivoilla kuvilla, vaikkei ne asiaan liittyiskään!

 

LOGOPEDIAN PÄÄSYKOE osa 1: KIRJALLINEN KOE

Heippa taas!

Logopedian pääsykokeet siintää reilun viikon päässä, ja veikkaisin että 12.5. koesaleissa istuu paaaaljon hyviä hakijoita! Yleisön pyynnöstä sekä ihan omasta tahdosta aion nyt kertoa vähän viime hetken vinkkejä suurta päivää varten.

Kerron tässä postauksessa lähinnä viime vuoden, eli mun toisen ja onnistuneen hakukerran kokemuksia, koska nyt kun alkaa ajattelemaan niin abikevään 2012 hakua ei voi edes kutsua yrittämiseksi...

Sanotaan jo heti alkuun, että kirjoitan välivuodesta, lukutahdistani ja ylipäätään hakemisestani tarkemmin joskus toisella kertaa:) Yritän tällä kertaa kertoa viime kevään lukuhommista ihan vaan tiivistetyssä muodossa, ja panostaa sen sijaan näihin: 

1. Kerron sellaisia vinkkejä, joita ehtii vielä hyödyntää, ja 2. Aion tietysti puida itse kirjallista koetta. Saapas nähdä, onnistuuko! En oo kovin hyvä tiivistään asioita:D

viime vuoden luetuimmat!

Tässä vaiheessa kannattaa keskittyä viimeiseen loppusilaukseen, eikä stressata koetta liikaa. Pahinta on alkaa verrata omaa lukemistaan muihin. Siitä tulee helposti olo, että "kaikki muut" on tehneet enemmän töitä ja lukeneet paremmin. 

Loppujen lopuksi itse sain kirjat luettua läpi keskimäärin kahdesti. Keskimäärin siksi, että jotkut yksittäiset kohdat tietyistä kappaleista pänttäsin varmaan kymmeniä kertoja läpi (esim. hormonieritys anatomiasta ja Puhuvasta ihmisestä esileksikaalinen kehitys Ollerin mukaan ). Jotkut kappaleet taas pikakelasin raa'asti kertaalleen läpi (lue: kaikki PI:n loppupään puheteknologia-FBI-scifi-starwars -jutut, jos tajuatte mitä meinaan). Pelotti kuulla, kun joku kertoi lukeneensa kummankin kirjan kuudesti etu- ja takaperin tms., mutta sisälle pääsin minäkin! Parasta vaan luottaa omaan hyväksi havaittuun strategiaansa.

Parhaimmat muistiinpanot ja tärkeimmät käsitteet teippasin kirjoituspöydän eteen silmien korkeudelle! Sitten pakotin pyysin kauniisti poikaystävää toimimaan tentaattorina silloin tällöin, ja lopulta osasin ne jutut unissanikin:) Suosittelen lämpimästi, varsinkin jos oot visuaalinen oppija ja joku asia ei meinaa jäädä päähän. Myös Post-It -laput on käteviä, jos tällaista haluaa harrastaa; voisin nimittäin kuvitella, että lihasten latinankieliset nimet syöpyy aivoihin väkisinkin, jos ne näkee aina esim. hampaita harjatessa;)

Koetta edeltävänä päivänä en lukenut ollenkaan. Tai korkeintaan vilkuilin vielä vaikempia kohtia pari minuuttia aamulla:P On mukavaa, kun tietää tehneensä kaikkensa, ja voi vaan keskittyä rentoutumaan ja rauhoittumaan viimeinkin. Aiemmin, vielä ylppäreittenkin aikaan luin pakkomielteisesti niin kauan kuin pystyin, eli usein vielä koeaamunakin. En tiiä, ehkä tollanen sopii joillekin, mutta tajusin onneksi viime vuonna että se jos jokin lietsoo mulla vaan paniikkia ja asiat sekoittuu päässä yheksi epäselväksi massaksi! Ei ne opitut asiat niin äkkiä päästä katoa niinku joskus pelkäsin, nimimerkillä muistan vieläkin monia turhia asioita viime keväänä keksimieni muistisääntöjen avulla.:D Mutta juu, ainakaan itse koepäivänä kirjoista tuskin on enää hyötyä.

  

Kokeeseen mulla on antaa vain yksi neuvo: olkaa skarppina.

Logopedian pääsykoe on sen takia kiva siedettävämpi kuin moni muu koe, että siinä ei tarvi tuottaa itse mitään. Jos joku ei vielä tiedä, niin kokeessahan on 40 oikein-väärin -väittämää, 20 väittämää kummastakin kirjasta (Puhuva ihminen ja Anatomia ja fysiologia. Rakenteesta toimintaan). Mun mielestä kokeen haastavuus piileekin arvostelun tiukkuudessa ja noh, tietysti väittämien pikkutarkkuudessa. En nyt halua pelotella tällä ketään, vaan tsempata olemaan tarkkana!:) Kokeessahan oikeasta vastauksesta saa yhden pisteen ja väärästä vastauksesta tai vastaamatta jättämisestä tulee yksi miinuspiste. Kannattaa siis vastata jokaiseen kohtaan! 

Väittämissä voi olla useampi kuin yksi muuttuja, esim. "Sisäkorvan simpukassa on kolme ilmantäyttämää käytävää." Kannattaa siis miettiä tosi huolellisesti, onko väittämä kaikinpuolin oikein vai ei. Asiaa voi lähestyä myös poissulkemistekniikalla: Onko käytäviä kolme? Ovatko ne kaikki ilmantäyttämiä?

Itse istuin pääsykokeessa noin tunnin. Aikaahan on paikkakunnasta riippuen 2-3 tuntia, joten ajankäyttö tuskin on suurin murheista. Kannattaakin ihan ajan kanssa käydä jokainen väittämä huolellisesti läpi. Oma taktiikkani oli se, että luin väittämät läpi ja laitoin alustavasti vastaukset sellaisiin ns. varmoihin kohtiin. Sitten mietin vaikeampia kohtia yksitellen ja pyörittelin niitä ees taas, jotten haksahtaisi hölmöihin kompakysymyksiin. Esim. tuo alempaa löytyvä viitoskohta AFRT:n väittämissä oli sellainen ikävän ristiriitainen, ettei meinannut uskoa lukemaansa:D Tällaisissa kohdissa täytyy vaan luottaa siihen, mitä on kirjoista lukenut.

Kävin vastausrivini ennen palauttamista vielä pari kertaa läpi varmuuden vuoksi. Ja juu, vaihdoinkin parin ruksin paikkaa, kun sain viimeisillä järjen rippeillä perusteltua itselleni, miksi alkuperäinen vastaus ei olekaan oikein. Tämä on aina ihan oman harkinnan varassa, ja en osaa sanoa muuta kuin että ruksii sen vastauksen joka itsestä oikealta tuntuu. Ei ole järkevää eikä tarkoituksenmukaista alkaa ylianalysoimaan jokaista kohtaa. Voisin jauhaa tästäki iäisyyden, joten lopetan tähän:D

Lopuksi laitan tähän viime vuoden pääsykoeväittämät siinä muodossa, kun parhaiten ne muistan. Nämä ei siis ole järjestyksessä eikä sanatarkasti mulla ylhäällä missään, mutta asiasisältö on niin oikein kun voi olla:) Ja vastaukset laitan kommenttiboksiin!

Anatomia&Fysiologia:

1. Vilkeunen määrä lyhenee hieman aamuyöstä. 

2. Sisäkorvan simpukassa on kolme ilmantäyttämää käytävää.

3. Aivoja ja selkäydintä peittää kolme kalvoa.

4. Kaulavaltimo haarautuu sisemmäksi ja laskevaksi valtimoksi.

5. Poikkileikkaus (sectio horizontalis) jakaa kehon vaakatasossa etu- ja takaosaan.

6. Linoleenihappo on essentielli rasvahappo.

7. DNA-nukleotidiin kuuluu kolme osaa: emäs, sokeriosa ja fosforihappotähde. 

8. Aktiivinen kuljetus ei vaadi energiaa.

9. Pallea on tärkein sisäänhengityslihas.

10. Keuhkolaskimot kuljettavat runsashappista verta ja keuhkovaltimot vähähappista.

11. Sisäinen hengitys tapahtuu kurkunpäässä.

12.Normaalissa hengityksessä äänirako on V:n muodossa.

13. Hengitystä säädellään sentraalisesti ja perifeerisesti.

14. Hypotalamus erittää melatoniinia.

15. Hypotyreoosi aiheuttaa äänen madaltumista.

16. Aivohermoja on 10 paria.

17. Ei-deklaratiivinen muisti eli tapahtumamuisti.

18. Linssi taittaa voimakkaammin kauas katsottaessa.

19. Hämäräadaptaatio tapahtuu 10 minuutissa.

20. Kuulorata päättyy talamukseen.  

Puhuva ihminen:

1. Empedokles kehitti äänihygienian ennen ajanlaskun alkua.

2. Korjausjäsennystä käytetään vuorovaikutuksen ongelmatilanteissa.

3. Konsonanttien ääntöpaikka on se paikka ääntöväylässä, joka on kapein artikulaation aikana.

4. Suulaki- ja huulihalkiot useimmiten yksittäisiä.

5. Tärykalvo on kiinni soikeassa ikkunassa.

6. Esileksikaalinen vaihe jaetaan Ollerin mukaan fonaatioon, kujerteluun, laajennusvaiheeseen, kanoniseen jokellukseen ja varioivaan jokellukseen.

7. Kinesiikka viittaa etäisyyteen.

8. Kirjakieli opitaan 1-3 -vuotiaana.

9. Kielellisiä erityisvaikeuksia on alle 2%:lla alle 7-vuotiaista.

10. Puheäänen värähtely on useimmiten taajuuksilla 100-2000Hz.

11. Motorisia eli toiminnallisia häiriöitä ei voida hoitaa puheterapialla.

12. ICF on kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus.

13. Foneemit erottelevat merkityksiä.

14. Kurkunpään värähtely tuottaa puheen sointiäänen.

15. Sujumattomassa afasiassa ymmärtäminen on parempaa kuin tuottaminen.

16. Dyslektisillä lapsilla on poikkeavuutta kirjaintunnistuksessa sekä esineiden ja numeroiden nimeämisessä. 

17. Äänen energianjakautuminen näkyy spektrissä.

18. Deklinaatio tarkoittaa vähittäistä äänenkorkeuden laskua puhunnoksen aikana. 

19. Sentraalisessa kuulovauriossa kuulokynnys on normaali.

20. Suomessa sanapaino on aina toisella tavulla. 

Ohhoh, tulipa kyllä superylipitkä pätkä! Toivottavasti tästä on oikein kovasti apua kaikille uusille logohakijoille! Ainaki mulla meni monen monta tuntia ku kirjotin tätä ja tuntuu että oisin voinu jatkaaki, mutta ehkä parempi että ehdin postata tän ennen pääsykoetta:D  

Nämä mun kertomat asiat perustuu sitten ihan mun omiin kokemuksiin, enkä voi taata sisäänpääsyä kenellekään näillä vinkeillä. Luotan, että jokainen osaa tehdä omat ratkaisunsa koetilanteessa ja ennen koetta, mutta kuten sanottu, toivon että tästä oli jotain hyötyä:)

Hirveesti tsemppiä tasapuolisesti jokaselle, hyvin se menee!