Alussa kyllä tykkäsin kirjoitella, aina silloin kun kirjotin. (Nytkin tää kirjottaminen itsessään on tosi kivaa, vaikka aihe onkin vähän masistelua.) Ja tykkäsin koko ajan hulluna ideastani logopediablogi niille, jotka haluaa tietää tästä alasta lisää ja saada hakumotivaatiota tosi paljon, koska koin että tälle oli kysyntää. Mahtavaa, että ainakin pääsykoejutuista on ollu ihmisille hyötyä. Ihan olen yllättyny, miten moni silmäpari on niitä juttuja käyny lukemassa!8)
Muttamutta. Tuntuu höpöltä sanoa ääneen täällä omalla naamalla, kun en tunne mahdollisesti ketään joka tän lukee... Mutta nyt vaan on niin, että mun opiskelumotivaatio on möyriskelly jo pitkään jossain pohjamudissa ja tulevaisuus on vähän auki. Sydän vetää jokatapauksessa logopedian parista muualle.
Tuntuu tosi huteralta sanoa tuo, ihanku ois tyhjän päällä.:D Mutta se vaan on elämää.
Ehkä tämä vähän selittää sitä, etten oo postaillu jutuista, jotka ois sen arvosia. Esim. meijän syksyinen päiväkotiharjoittelu, terapiakuumotukset, pikkujoulut ja kaikki.
Ainiin, ja koirakin tuli poikaystävän kans hommattua!
En oo enää hetkeen ollu oikea ihminen kirjottamaan näistä asioista, koska se vaatis jonkinlaista köhöm, intohimoa (tuo_sana_niin_klisee) aiheeseen.
Koirulista sen sijaan voisin kirjottaa vaikka joka päivä, mutta jos sen teen niin sen on tapahduttava puhtaalta pöydältä, eikä kuolleessa opiskelublogissa:)
Halusin vain tulla sanomaan, että nyt kävi näin. Ihan vaan, että tämän kevään hakijat ei innostu liikaa odottamaan esim. lisää pääsykoe/hakujuttuja. Halutti antaa se oikea syy tälle kirjoittamattomuudelle.
Bloggaaminen itsessään tuntuu kyllä sen verran kodikkaalta, että voisin kuvitella jatkossakin tätä tekeväni. Tahtoa ois nytkin, mutta aikaa ja kunnollista aihetta taas ei. Tykkään tehdä tätä nimenomaan kirjottamisen ilosta, kuvapuoli ei oo koskaan ollu mun vahvuus kun hovikuvaajan kouliminen ja kameran edessä oleilu tuntuu sen verran haasteelliselta;)
Mutta ehkäpä joku kaunis päivä minut voi taas bongata jostain päin nettiä hyvin niukasti kuvitetuissa ja paljon tajunnanvirtaa sisältävissä blogiteksteissä. Ja ehkä se aihekin on siinä vaiheessa oikea:).
So long!
Höh :( Aiotko nyt sitten lopettaa logopedian opiskelun ja hakea jonnekin muualle vai?
VastaaPoistaKyllä juu, kai se täytyy myöntää!
PoistaHarmi, mutta ihmisen pitää hankkia itselleen ammatti, jossa sydän on mukana. Onko sulla joku toinen ala mielessä? T. Tea
VastaaPoistaJep Tea, näinhän se on:). En halua olla tulevaisuudessa se katkera PT joka haikailee toiseen ammattiin.. Eli juu, toinen ala on ollu kiikarissa jo valmiiksi.
PoistaHei, harmi kuulla et meinaat vaihtaa alaa, innostuin jo tästä blogista!! Mut toisaalta nimenomaa sydän pitää olla mukana. Oon ite nyt lukenu logopedian pääsykokeisiin ja aattelin kysyä sulta et luitko oikeesti koko ton anatomia ja fysiologia -kirjan? Tai siis, onko pakko lukea se kokonaan, jotku virtsaneritys tai lämmönsäätely kappaleet esimerkiks? Jotenki tuntuu et ne ei ois kaikkeista oleellisimpia tätä alaa ajatellen.. :D Ja sit tohon lopettamiseen ni kuinka kauan tiesit ettei sua kiinnostakaan? Jos ymmärsin oikein ni kuitenki kahesti hait sisälle, mietin vaan ettei itelle kävis samalla tavalla. Tai siis, oliko se jo alusta lähtien et ehkei tää oo sun juttu vai laukasko joku juttu koulussa sen?
VastaaPoista-Emppu
Hei!
VastaaPoistaEn lukenut AFRT:ta kokonaan, koska 2013 se ei ollut kokonaan vaatimuksena vaan kappaleita oli rajattu.
Juu, hain kahdesti. Ylppärikeväänä en oikein saanu lukumotivaatiota päälle ja lukasin kirjat jotenkuten läpi. Seuraavalla kerralla vasta hoksasin että kyllä yliopiston pääsykokeisiin tarvii oikeesti lukea:D Tein kuitenkin töitä samalla koko kevään. Laskeskelin lukeneeni yhteensä noin 200 h tuona keväänä.
Ja mulla on ollu toinen ala jollain tasolla mielessä oikeestaan jo abikeväänä, mutta nyt vasta joulun jälkeen tajusin että se ois se mitä oikeasti haluan kaikkeista eniten.
Tässä alassa ei siis musta oo mitään vikaa, mutta ite vaan kaipaan enemmän sinne toiselle alalle:)
Haluutko kertoo mikä se toinen ala on? T. Utelias :D
VastaaPoistaAnteeks, mutta en kehtaa:D
PoistaMoikka!
VastaaPoistaHarmi että sulla on käynyt noin, mutta toisaalta olen aika iloinen (anteeksi :D) kun löysin tämän postauksesi! Opiskelen itse vasta ensimmäistä vuotta logopediaa, mutta olen aivan hukassa ja tuntuu, ettei motivaatiota löydy eikä ala vain taida olla oikea. Tai no, ehkä työelämässä voisinkin sitten joskus viihtyä, ehkä, mutta en tiedä, miten sinne asti selviäisin. Pahoittelen jo etukäteen, mutta tästä taitaa tulla pitkä kommentti, kaipaisin nimittäin hieman vertaistukea! :D Hain siis lukemaan logopediaa melko spontaanisti, päätin vain, kun jonnekin piti mennä, että tämä se on. En hirveästi ehtinyt lukea enkä uskonut, että pääsisin sisään, ja voi sitä onnea kun pääsinkin! Olin 100% varma, että tämä on minun juttuni. Kuitenkin oikeastaan syksyn alusta asti minusta on tuntunut siltä, että jokin puuttuu. Ei oikein ole intohimoa asioita kohtaan, joita tähän mennessä opinnoissa on tullut vastaan. Tuntuu myös siltä, etten vain jaksa näin paljon teoriaa ja lukemista, vaikka aina tähän mennessä olenkin pitänyt itseäni lukijatyyppinä. Joka tapauksessa, ongelmana on myös se, etten tiedä, uskallanko lähteä pois. En nyt siis tyhjän päälle olisi jättäytymässä missään nimessä, jos pääsisin opiskelemaan muualle, lähtisin. Mutta hyvä työllisyystilanne ja palkka ovat kyllä kieltämättä aika painavina tässä vaakakupissa, vaikken mitenkään materialistisena ihmisenä itseäni pidäkään. Kyllähän nuo kaksi vaan tuovat turvaa. Minulla ei myöskään ole mitään muuta kutsumusammattia tiedossa. Olen kyllä jo jonkin aikaa miettinyt luokanopettajan ammattia (mietin sitä jo silloin ennen kuin hain logopediaa, en kovinkaan vakavissani tosin), mutta työllistyminen pelottaa ja se, että toteaisin taas, ettei tämäkään ole minun juttuni.. Toisaalta uskon, että voisin olla aika hyvä opettaja ja viihtyä opinnoissa sillä puolella ja työelämässäkin. :) Olen myös miettinyt sitä, että josko katsoisin vielä ainakin ensi syksyn, ja jos vielä sittenkin tuntuisi pahalta, hakisin muualla. Toisaalta, jos nyt kerran tulee voimaan se laki, ettei opintotukea saa kuin yksien korkeakouluopintojen aikana, en uskalla odottaa syksyyn 2016 asti, vaan hakea pitäisi jo nyt. En oikein tiedä mitä hain tällä kommentilla, piti vain päästä purkamaan jonnekin, ja jos sinulla jotain vinkkejä on niin mielelläni otan vastaan! Niin ja tsemppiä. :)
Hei kohtalontoveri!:D tässä tulee piiiitkä vastaus---->
PoistaEnsinnäkin, kiitos mieltälämmittävästä kommentista! Mukava huomata, ettei ole maailman ainoa ihminen joka näitä juttuja pyörittelee:)
Tosissaan logolla eka vuosi on tosi teoriapainotteinen verrattuna 2.-5. vuosiin, että kannattaa ehkä vielä miettiä, onko mahdollisesti kyse siitä, ettet ole vain päässyt vielä logopedian makuun. Voin sanoa, että tokavuonna on tullu oikeasti paljon enemmän asiaa itse ammatista ja tietysti kuntoutettavista häiriöistä ja sit tietysti ihan käytännön kokemusta: kielellisen tietoisuuden päiväkotiryhmä ja artikulaatioterapia.
Toisaalta samassa tilanteessa olevana voisin yhtä hyvin kehottaa siirtymään eteenpäin ja tavotella sellasta, mikä oikeasti tuntuu parhaalta:) Itse oon ainakin tyytyväinen, etten enää pitempään oottanu vaan päätin että nyt pitää tehä asioille jotain!
Ehkä voisit tehdä kumminkin aluksi plussat&miinukset -listan noista kahdesta ammatista ja miettiä, mitkä on sulle niitä ratkasevia tekijöitä ammatinvalinnassa. Ja jos päätät lopettaa, niin se on varmasti mukavampaa, jos on jo toinen (unelma)ala kiikarissa. Sillon ei nimittäin jää tyhjän päälle, koska silloin se unelmantavoittelu varmasti vie elämässä eteenpäin:)
Varmasti oisit hyvä opettaja, jos se on se mitä haluat oikeasti loppuelämältäs:)
Tuosta palkasta ja työllistymisestä: uskon, että tollaset asiat vaikuttaa tosi paljon. Mutta uskon kyllä myös, että jos ammatti tuntuu ihan täysin väärältä, niin se ei ehkä kuitenkaan oo sen arvoista.
Ite ajattelen, että "oikea ala" on järjen ja tunteiden summa:D Eli työstään täytyy tykätä, mielellään paljon, mutta siinä pitää olla myös jotain järkeä ja sen täytyy olla edes jollain tavalla hyödyllistä maapallon pyörimisliikkeen kannalta, tajuutko?
Omassa tilanteessa on se onni, että unelma-alallani on kaikki samat hyvät puolet kuin logopediassa, mutta ekstraa on vielä suunnaton mielenkiinto aiheeseen sekä hieman parempi palkka.
Mä ymmärsin ton uudistuksen niin, että se vaikuttaa siinä vaiheessa kun oot tehny jonkun tutkinnon valmiiksi, esim. kandin. Että sillon ei enää sain tukia jos alottais uuden tutkinnon josta meinaa tehdä kandin. En oo kyllä varma...
Mutta nää kaikki uudistukset saa kyllä ihmiselle sellasen olo, että nyt jos koskaan kannattaa vaikuttaa tulevaisuuteensa ja opiskelupaikkaansa kun vielä voi:D
Mutta voithan sä käydä tänä keväänä katsastamassa jotku kiinnostavat pääsykokeet ja miettiä sitten ens vuotta?:) Toivottavasti sait jotain iloa tästä vastauksesta. Tsemppiä sinulle myös, kyllä asiat järjestyy!:)