LOGOPEDIAN PÄÄSYKOE osa 2: SUULLINEN KOE

BONJOUR, pitkästä aikaa!!

Nyt tää muutaman viikon kestänyt radiohiljaisuus loppuu, sillä olis aika puhua teille tyypeille vähän pääsykokeen toisesta vaiheesta;) Kerrottakoon samaan syssyyn, että tää postaus on sitten hirveen Oulu-orientoitunut.

Ensinnäki ONNEKSI OLKOON te, jotka pääsitte kirjallisesta kokeesta jatkoon! Superhienoo! Jos tietoa (ja tuuria) ei tänä vuonna ollut vielä jatkopaikan arvoisesti matkassa, niin ens vuonna sitten uudestaan:) Mie kyllä muistan ekan hakukerran hylsykirjeen tuoman pettymyksen ihan liian hyvin; uhkasin etten ikinä enää hae minnekään vaan rupean vaikka marjanpoimijaksi. Hehe. En tajua miksi muka petyin, koska en ees yrittänyt kunnolla:D Seuraavana vuonna ahkeran lukemisen tuloksena mun pistepotti kasvokin sitten varmaan jotain 100% verrattuna edelliseen ja pääsin reilusti sisälle. Asenteella pärjää aika pitkälle!

Kuulin muuten vähän sellasta huhua, että tän vuoden koe oli tosi vaikea! Mitäs kokeessa olleet tuumaa tähän? Mulla kiinnostais kuulla niitä väittämiä ja tietysti teidän mielipiteitä koko pääsykokeesta, joten vinkatkaa/linkatkaa/kertokaa kommenttiboksiin kaikkea mahdollista, if you please:)

Sellasta vielä, että mie lähin kolme viikkoa sitten poikaystävän kanssa vallottamaan Tanskanmaata, tarkemmin ottaen Kööpenhaminaa vajaaksi viikoksi ja siitä tämä hetken hiljaiselo oikeestaan lähti. (Tää postaus on muuten sit höystetty kännykkäkuvilla, joista suurin osa on reissusta napattuja. Teen varsinaisen reissupostauksenki jossain välissä.) Sen jälkeen pari viikkoa meni tenttimatskuille irvistellessä, mutta nyt oon lomalla ja 59 opintopistettä rikkaampi ku viime syksynä. Nyt onkin just sopiva hetki palata asiaan kun ne haastattelukutsutki on teille (ainaki Oulu-ihmisille) lähetetty! 

Ylhäällä Nyhavn <3 ja söpö pikkukahvila Strögetin sivukadulla. Alhaalla designia:D ja Amagertorv.

Niinku varmaan oottekin huomanneet, on suullinen koe joka kaupungissa ihan erilainen. Kuten sanoinki tuolla alussa, tästä postauksesta on hyötyä lähinnä Ouluun hakeneille, koska luonnollisesti kerron näitä juttuja omien kokemusten pohjalta, eikä kokemusta ole muualta kuin Oulun kakkosvaiheesta yhden kerran verran. Sitten asiaan!

Miten valmistauduin suulliseen kokeeseen? Kutsukirjeen mukana sai ohjeet tiedekuntaan lähetettävää "motivaatiokirjettä" varten. Mietin rauhassa, miten vastaisin kysymyksiin ja kirjoitin kirjeen huolellisesti ajan kanssa. Koin, että kirje on eräänlainen käyntikortti ja siitä saa jonkinlaisen ensivaikutelman minusta jo ennen kuin astun haastattelijoiden eteen. Minun mielipiteeni kirjeestä on, että mieluummin "liian mietitty" kuin hieman huolimaton. Laitoksen väki haastattelee hakijaa ainakin osittain kirjeessä kerrottujen asioiden avulla, joten esim. aiemmista opiskelupaikoista ja työkokemuksesta kannattaa valmistautua kertomaan tarkemmin! Jos asia on vielä to do -listalla, niin hoxhox: yksi A4-arkki, perillä 30.5., kolmena kappaleena.

Lisäksi kokeessa täytyy olla mukana se audiogrammi eli kuulokäyrä, muistakaa ottaa mukaan!:D

Kirjeen ja audiogrammin hankkimisen lisäksi valmistuduin lähinnä jännittämällä ja spekuloimalla sisäänpääsymahdollisuuksiani... Ainiin, aamulla kotona taisin kurlata suolavedellä, ettei ääni olis vaan kähissyt ja pihissyt kokeessa jos kurkku ois mennyt jännityksestä pinkeäksi, haha! Suosittelen kyllä avaamaan ääntä kotona, ettei sitten tarvi vaan raakkua riville puheterapeutteja.

Ylhäällä kesähommia Oulussa. Alhaalla erittäin pisamaiseksi paahtunut nenä sekä kunnon biitsikamppeet:d

  
Koe koostuu Oulussa kolmesta osiosta: yksilöhaastattelusta, ryhmähaastattelusta sekä puheen ja äänen tarkastuksesta. Kerron aikajärjestyksessä ton haastattelupäivän kulun:)

Yksilöhaastattelu. Omani tais olla jo kahdeksan kieppeillä. Mulla jännitti oikeasti aika paljon, vaikka mulla olikin poikaystävä tsemppaamassa ja saattamassa koepaikalle asti:)<3 Lisäksi lempparimeteorologi oli aamuteeveessä ennustamassa päiväksi aurinkoista säätä, hyvä merkki sekin:D Istuksin jännittyneenä odottelemassa ehkä 20-30 minuuttia. Onneksi saatiin joku keskusteluntapainen aikaan tulevien kurssikavereitten kans, se vähän helpotti. Lisäksi eräs vanhempi opiskelija tuli vähän jututtaan meitä, enkä valita siitäkään:). Täytyy sanoa, että sillä hetkellä ku astuin haastatteluhuoneeseen, mun jännitys väheni ainakin puolella. Haastattelijat oli ensisilmäyksellä sellasia mukavia ihan puheterapeutin näkösiä tätejä, ja oikein positiiviset fiilikset tuosta tilanteesta lopulta jäikin! Tilanne yllätti rentoudellaan, eikä sitä kannata liikoja jännittää:) On vaan oma itsensä, vastaa kysymyksiin ja puhuu selkeästi. On myös hyvä, jos pystyy katsomaan muutakin kuin omia varpaita. Musta tuntuu, että mulla oli joku tuijotuskiintiö ja katsoin jokaista haastattelijaa silmiin vähintään viisi sekuntia, ettei kenenkään tarvis epäillä mun vuorovaikutustaitoja:D

Minulta kyseltiin esimerkiksi tällaista: Mitä puheterapeutin työ mielestäsi on? Miten suhtautuisit, jos saisit kriittistä palautetta opiskeluissa tai töissä? (Olin maininnut, että minussa on perfektionistin vikaa.) Koetko, että työkokemuksestasi voisi olla hyötyä puheterapeutin työssä? (Olen työskennellyt asiakaspalvelijana sekä ohjannut lasten harrastusryhmiä.)

Yllättäviä kysymyksiä ei tullut vastaan ja haastattelu eteni mukavasti omalla painollaan, eikä mitenkään tarkkaan suunniteltujen kysymysten varassa.

Ylhäällä Köpiksen söpistaloja ja supermättö-pulled beef. Alhaalla Mikkellerin hienosteluolutta ja Tivolin iltavalaistusta<3.

Puheen ja äänen tarkastus. Haastattelun jälkeen mut passitettiin puheterapeutin luo. Tarkastusta ei kannata yhtään jännittää. Sitä ei pisteytetä, se vain on välttämätön rutiininomainen juttu. En edes tiedä, millainen puhuja ei läpäisisi tätä osiota. Käsittääkseni tarkoitus on lähinnä kartoittaa, tuleeko joku opiskelijoista tarvitsemaan vaikkapa artikulaatio- tai ääniterapiaa. Lausunnon saa sitten sisäänpääsykirjeen mukana. Älä siis murehdi, jos ässäsi ei ole oikeaoppinen:). Audiogrammi annetaan myös terapeutille, sillä huono kuulo on luonnollisesti este tällä alalla.

Puheterapeutin huone oli logopedian käytävällä, joten sieltä löysi helposti Communicaféehen vähän huilaamaan:) Communicafé on meidän ainejärjestön kiltahuone, ja siellä on tänäkin vuonna pääsykoekahvitukset molempina pääsykoepäivinä! Siellä on luultavasti vanhempia opiskelijoita jututtamassa teitä ja tosiaanki kaffetta ja pullaa tms. Sinne siis!;) 

Mulla oli useampi tunti taukoa ennen ryhmähaastattelua ja ehdottomasti mukavampi oli odotella porukalla kuin jänskäillä yksin eksyksissä pitkin lipastoa! Samalla näki, millasten ihmisten kanssa on menossa ryhmätilanteeseen. Jossain välissä käytiin myös syömässä porukalla.

Ryhmäkeskustelu. Aluksi meidät ohjattiin yhteen saliin lukemaan muutaman sivun mittainen aineisto. Aineistoon tutustuttiin muistaakseni noin vartti. Aihe oli joku kouluun ja opettajien auktoriteettiin liittyvä, tai sitten ei:D Joka tapauksessa ainakin jollain tasolla se liittyi logopediaan! Seuraavaksi meidät siirrettiin toiseen saliin arvioitsijoiden luo. Sitten vaan kello käyntiin (aikaa on noin 20 min) ja keskustelemaan! On aina hyvä, jos pystyy aloittamaan keskustelun, mutta pääasia on, että osallistuu keskusteluun ja antaa toisillekin suunvuoron. Varmaan on sanomattakin selvää, että ei kannata puhua toisten päälle tai pitää pitkiä monologeja, koska vuorovaikutustaidot;). Jos taas joku meinaa jäädä hiljaiseksi, on fiksua huomioida häntäkin.

Mulle jäi hirveän kilpailuhenkinen fiilis meidän ryhmästä, ja joillakin taas kuulemma keskustelut oli oikein leppoisia. Riippuu siis ihan ryhmästä! Jo aineistoa lukiessa voi miettiä mahdollisia keskustelunavauksia, varsinkin jos tuppaa jännittäessään menemään lukkoon. Keskustelussa kannattaa kuitenkin ennen kaikkea kuunnella muiden juttuja, sillä yleensä ne herättävät uusia ajatuksia ja keskustelu lähtee etenemään aivan itsestään. Yritän sanoa, että ei kannata liikaakaan suunnitella sanomisiaan ja odottaa sopivaa hetkeä, sillä silloin voi olla vaikea keskittyä keskusteluun ja muihin ihmisiin, mikä taas voi vaikuttaa siltä ettei henkilö ajattele kuin omaa napaansa. 

Kuulostaapa ehkä vähän ristiriitaselta:D Mutta toivottavasti tajuatte pointin! Tällaisia ajatuksia tuo ryhmätilanne mussa herätti, mutta en jaksa uskoa että joku oikeasti miettisi tuota kaikkea siinä tilanteessa. Ei siis tätä(kään) osiota kannata hirveesti etukäteen murehtia, se kyllä menee omalla painollaan:).

Enempää sanottavaa mulla ei itse kokeesta ole Melkonen kilometripostaus tästä taas kehkeytykin! Pakko vielä sanoa tää peruslitania, että tämä ei ole mikään sisäänpääsyn takaava selviytymisopas. Yllämainitut jutut on mun omia kokemuksia ja ajatuksia, ja vinkit perustuu niihin:). Jokainen kokeeseen osallistuja tietää varmasti kutsukirjeen lukeneena, mitä osa-alueita kokeessa arvioidaan ja toimii kokeessa kuten parhaaksi näkee. Koepäivä on kumminkin samanlainen kuin viime vuonna, joten tää toivottavasti valaisi teille ton haastattelupäivän ohjelmaa! 

Onnea matkaan kaikille, syksyllä nähdään!;)

P.S. Mulla on kuvaongelma! Oisin halunnu pitää kuvat pienempinä laadun takia, mut sitten kuvatekstit meni leveämmälle kun ne kuvat ja siksi kuvien valkoinen reunus levis sillein rumasti:/, niin suurensin sitten kuvia. Mitenköhän ne kuvatekstit sais jakaantumaan kahdelle riville niin ettei ne ylittäis kuvan leveyttä? Oivoi, paljon on mulla opittavaa vielä!:D

P.P.S. Ois jotenkin loogisempaa käyttää jotain asiaan liittyviä weheartit-kuvia vaikkapa, mutta en oo ikinä varma niitten alkuperäisistä lähteistä, joten jätän ehkä mieluummin tekijänoikeusloukkaukset pois tästä blogista:D Kannattaa siis tottua siihen, että piristän postauksia joillakin mun omilla kivoilla kuvilla, vaikkei ne asiaan liittyiskään!